Tänään se alkoi; rikosseuraamuslaitoksen henkilöt paukkasivat sisälle ja asensivat minulle nilkkakoruni sekä lipaston päälle lankapuhelimen näköisen härpäkkeen. Hely tulee olemaan asusteenani seuraavat 172 päivää (asennus- ja irroituspäivä lasketaan kokonaisina päivinä).
Jotta olisimme samalla sivulla siitä, millaista kakkua istun, kun alan horista kurista ja kontrollista, käydään vielä perusteita läpi. Puoli Vuotta Pannassa kirjoitti valvonnan käytännöistä melko tyhjentävästi, enkä ala sitä enää toistamaan. Lukekaa kyseisen teksti.
Mutta mitä perusteita valvontarangaistukselle annetaan? Miksi valvontarangaistus? Wikipedia kertoo, että
Valvontarangaistus on lyhyen vankeusrangaistuksen vaihtoehto, jolla pyritään poistamaan vankilassa olosta seuraavia haittoja. Vankeuden seurauksena rikollinen voi menettää työ- tai opiskelupaikkansa, mikä heikentää hänen asemaansa yhteiskunnassa ja johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Perhesuhteiden ja muiden ihmissuhteiden ylläpito on vankeusaikana vaikeaa. Lisäksi vanki tutustuu rangaistusaikanaan rikoksenuusijoihin, mikä saattaa muuttaa ensikertalaisen ja nuoren henkilön suhtautumista rikollisuuteen.
Tämä on linjassa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevan lain (10.4.2015/400) kanssa, joka linjaa 2 §:ssaan
Yhdyskuntaseuraamuksen tavoitteena on rangaistuksen täytäntöönpanon aikana tukea tuomittua hänen sosiaalisen selviytymisensä edistämiseksi sekä lisätä hänen valmiuksiaan elää rikoksetonta elämää.
Nämä kirjatut tavoitteet ovat vahvasti ristiriidassa sen kanssa, mikä valvontarangaistuksen perimmäinen intentio on: rankaisu.
En todennäköisesti tule toistamaan rikostani sen ainutlaatuisesta luonteesta johtuen. Rangaistus ei todellakaan tue sosiaalista selviytymistäni tai rakenna minusta yhteiskuntakelpoisempaa kansalaista. Todenäköisesti päinvastoin. Rangaistus vaikeuttaa joitain työni aspekteja huomattavasti kieltämällä matkustamisen ja epäsäännölliset työajat. Rangaistus vaikeuttaa tiettyjä sivistymispyrkimyksiäni sekä lajispesifin fyysisen kunnon ylläpitoa. Tämä vaikeuttaa elämääni, ei pistä sitä kuntoon. Eikä sen ole tarkoituskaan.
Koska rangaistus itsessään on niin mielenkiintoinen, tulen pureutumaan siihen lähemmin seuraavassa tekstissä antimilitarismin asemesta – siihen pääsemme myöhemmin. Nyt on aika juhlia odotuksen päättymistä ja uuden odotuksen alkua!
TJ 172