Asevelvollisuusarmeijan kustannuksista

Monesti, kun keskustelee yleisestä asevelvollisuudesta, törmää argumentteihin asevelvollisuusarmeijan halvasta hinnasta suhteessa ns. palkka-armeijaan. Näiden väitteiden suhteen törmää usein oman kompentenssin rajoihin, sillä harva omaa tarpeeksi vapaa-aikaa tai resursseja, jotta voisin penkoa loputtoman määrän tilastoja läpi. Lisäksi julkinen keskustelu tuntuu liikkuvan jonkun kaiman serkun isotädin kertoman varman tiedon varassa, joka luki jossain lehdessä vuonna 1848.

Tätä aukkoa korjatessani olen päätynyt lukemaan muutaman professori Panu Poutvaaran (Münchenin yliopisto) asevelvollisuuden poliittista ekonomiaa koskevista artikkeleista. Hän kuului myös Ohi On -kampanjan, jonka tavoitteena oli lakkauttaa asevelvollisuusarmeija Suomessa, tukijoihin. [1]

Hän on mm. YLE:n haastattelussa [2] todennut, että asevelvollisuuden näkymättömät kustannukset ovat luokkaa 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta, siinä missä puolustusmenot itsessään ovat noin 1,5% BKT:sta, eli noin 3 mrd euroa. Näiden piilokustannusten mukaan laskeminen nostaisi Suomen EU:n kärkikastiin puolustusmenojen suhteen.

Päätin hetkeksi heittää Grundrisse der Kritik der politischen Ökonomie:n nurkkaan ja leikkiä journalistia. Otin Poutvaaraan yhteyttä sähköpostitse:

Mikä on taloustieteilijöiden nykyinen konsensus koskien asevelvollisuusarmeijaa?

PP: Taloustieteilijöiden valtaenemmistö pitää vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa järjestelmää parempana, jos sotilasdoktriini on sellainen, ettei reserviin tarvita koko ikäluokkaa tai lähes koko ikäluokkaa.

Kuinka paljon asevelvollisuusarmeijan ylläpitäminen kokonaisuudessaan maksaa kansantaloudelle?

PP: Valtion budjetissa näkyvät menot ja tämän lisäksi asevelvollisten vaihtoehtoiskustannukset, jotka eivät näy budjetissa.

Millainen impakti vapaaehtoisuuteen pohjautuvilla asevoimilla olisi kansantalouteemme verrattuna nykyiseen malliin? 

PP: Vapaaehtoisuuteen pohjautuvat asevoimat rasittaisivat koko kansantaloutta vähemmän kuin asevelvollisuuteen pohjautuva järjestelmä, koska vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa järjestelmässä palvelukseen hakeutuisivat ne, jotka ovat siihen motivoituneita ja joiden vaihtoehtoiskustannukset ovat riittävät matalat. Valtion budjetissa rekisteröidyt menot kasvaisivat, koska tällä hetkellä asevelvollisilta työpalveluksena kerättävä vero ei näy budjetissa.

Millainen puolustuksen malli olisi mielestäsi taloudellisesti parhaiten perusteltu?

PP: Paras olisi järjestelmä, jossa reserviin sitoutuville maksettaisiin tästä riittävä korvaus, ja reserviläisten osaamisesta pidettäisiin huolta riittävillä kertausharjoituksilla.

Sanoit vuonna Katarina Kellerin ja Andreas Wagenerin kanssa julkaisemassasi artikkelissa [3], ettei  puolustusmenoilla ole positiivista vaikutusta talouskasvuun tai taloudelliseen hyvinvointiin. Mihin väite pohjautuu?

PP: Ensinnäkin tarkentaisin, että emme ole sanoneet, että puolustusmenoilla ei olisi mitään vaikutusta taloudelliseen hyvinvointiin. Jos puolustusmenoilla onnistutaan välttämään maahan kohdistuva hyökkäys, niillä voi olla erittäin iso positiivinen vaikutus taloudelliseen hyvinvointiin. Se, ettei puolustusmenoilla ole positiivista vaikutusta talouskasvuun seuraa pitkälti siitä, että puolustusmenoihin käytetyt resurssit ovat poissa muusta käytöstä, esim. investoinneista.

Väitteemme perustuu tilastolliseen analyysiin siitä, miten BKT 21 OECD-maassa on kehittynyt vuodesta 1960 vuoteen 2000, käyttäen selittävinä muuttujina investointeja fyysiseen pääomaan ja koulutukseen, väestönkasvua ja asevelvollisuutta mittaavia muuttujia. Tarkastelu on tehty 10-vuotiskausittain.

Kuinka suuri vaikutus talouskasvuun on?

PP: Meidän analyysimme antaa tulokseksi, että vaikutus olisi n. 0.4 % vuodessa. Tähän lukuun liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta, eli tulos on syytä tulkita suuntaa-antavaksi, ei tarkaksi tiedoksi.

Kiitokset professori Poutvaaralle vastauksista.

Mikäli haluatte lukea lisää asevelvollisuuden kansantaloudellisista kustannuksista, suosittelen tutustumaan mm. Poutvaaran artikkeliin Kansantaloudellisessa aikakausikirjassa [4] sekä Roope Uusitalon  tiivistelmään Akateemisen talousblogin puolella [5], sekä oikeastaan kaikkiin muihinkin viitteissä mainittuihin teksteihin.

 

  1. http://ohion.fi/tukijat.htm
  2. http://yle.fi/uutiset/3-5513799
  3. Keller, K., P. Poutvaara and A. Wagener (2009), “Military Draft and Economic Growth in OECD Countries”, Defence and Peace Economics 20, 373–93, s. 7, http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/eri/hecer/disc/228/military.pdf
  4. P. Poutvaara: “Asevelvollisuuden taloudelliset vaikutukset“, Kansantaloudellinen aikakausikirja 4/2010
  5. Akateeminen talousblogi: http://blog.hse-econ.fi/?p=5647
  6. P. Poutvaara, A. Wagener (2011) Ending Military Conscription, CESifo DICE Report 2/2011 http://www.cesifo-group.de/DocDL/dicereport211-rr1.pdf
  7. P. Poutvaara: “Asevelvollisuus kansantalouden näkökulmasta”, Kylkirauta I/2010

 

P.S. Huolimatta siitä, suhtautuuko kriittisesti nykytaloustieteen premisseihin, on hyvä ottaa ne vakavasti, varsinkin jos ja kun puhutaan nykyisen järjestelmän sisäisistä heikkouksista ja mahdollisista reformeista. Lisäksi keskustelu puolustusvoimien olemassaolon yleisestä oikeutuksesta, jota yleensä väitetään “välttämättömäksi pahaksi”  valta- tai sotilaallisen tyhjiön täyttymisestä johtuen, on toisen keskustelun aihe.