Puhuin taannoin ystäväni kanssa typeristä kommenteista nettikeskusteluissa, joita olin käynyt vilkuilemassa. Useampikin palstoilla ajatuksiaan vuodattava ihminen sanoi, etteivät totaalit ole mielipidevankeja, sillä on oma valinta olla menemättä armeijaan. Miettikää hetki tuota virkettä. Miettikää. Yrittäkää keksiä jotain idioottimaisempaa sanottavaa.
Ystäväni vastasi kärkevästi naureskeluuni: “Älä nyt rupea väittämään itseäsi mielipidevangiksi. Sinun mielipiteenvapauteesi ei ole koskettu. Sinua ei kielletä ilmaisemasta mieltäsi eikä sinua estetä siinä mitenkään.” Lainausmerkit ovat viitteellisiä, sillä en nauhoittanut keskustelua, vaan kirjoitan ulkomuistista.
Tietyssä mielessä olen ystäväni kanssa samaa mieltä.
Miten Amnesty määrittelikään mielipidevangin?
Mielipidevanki on vanki, joka ei ole käyttänyt väkivaltaa tai edes uhannut väkivallalla, mutta on vangittu mielipiteen (poliittisen, uskonnollisen tai muun vakaumuksensa tai näkökulmansa) tai eettisen alkuperän [sic], sukupuolen, ihonvärin, kielen, kansallisuuden, yhteiskunnallisen alkuperän, taloudellisen aseman, seksuaalisen suuntautumisen tai muun aseman vuoksi. [1]
Amnesty on eksplisiittisesti sanonut suomalaisten totaalikieltäytyjien olevan mielipidevankeja, ja vaikkapa viimeisimmässä vuosiraportissa kerrotaan, että Suomessa [4]
Conscientious objectors to military service continued to be punished for refusing to undertake alternative civilian service, which remained punitive and discriminatory in length. The duration of alternative civilian service was 347 days, more than double the shortest military service period of 165 days.
Mikä minä olen ihmisoikeusjärjestön kanssa kiistelemään?
No, teen sen kuitenkin.
Tarkastellaan tuota “vangittu mielipiteen – – vuoksi” -kohtaa tarkemmin. On selvästi erotettava toisistaan mielipide ja mielipiteen pohjalta toimiminen.
On ilmiselvästi totta, ettei minua vangittu mielipiteeni ilmaisemista; sain ilmaista sitä vapaasti usean vuoden ennen tuomiotani, tulen ilmaisemaan sitä vankeuteni aikana ja jatkan sen ilmaisua vastakin. Minut tuomittiin mielipiteen mukaisesti toimimisesta. Tämä on johdonmukaista. On monia mielipiteitä, joiden perusteella toimimisesta soisinkin ihmisten joutuvan edesvastuuseen; rasistiset mielipiteet helpoimpana esimerkkinä.
Tämä on pääasiallinen argumenttini. En halua uhriutua liikaa, sillä se ei mielestäni ole toimiva strategia pitkässä juoksussa. Liiallinen mielipidevankistatukseen vetoaminen ei ole suotavaa, sillä silloin annetaan aseita myös niihin käsiin, jotka haluavat vedota mielipiteenvapauteen pyrkiessään tukahduttamaan muiden mielipiteitä. On mielestäni parempi vedota moraalisiin ja perustaviin syihin kuin itkeä Tynkkysen kanssa poliittista vainoa.
Mielipiteissä itsessään ei ole mitään pyhää. On olemassa paljon typeriä, kammottavia, epäeettisiä ja huonosti perusteltuja mielipiteitä, joille ei tulisi olla mitään sijaa yhteiskunnassa. Ketään ei voi kuitenkaan mielipiteensä perusteella pidättää, mikäli haluaa ylläpitää toimivaa poliittista yhteiskuntaa — tähän Amnestyn määritelmä tähdänneekin — mutta mielipiteiden pohjalta toimiminen on asia erikseen.
On myöskin sanojen tarkoitusta laimentavaa käyttää mielipidevangin käsitettä näinkin lievään tapaukseen, joka voidaan perustella jonkun mielestä tärkeästä kansalaisvelvollisuudesta luistamisella. Pantarangaistuksen mahdollisuus suoritusmuotona vankilan sijaan on myös lieventänyt ihmisten suhtautumista totaalikieltäytymiseen sekä hyvässä että pahassa, jolloin myös sen impakti on todennäköisesti vettynyt “mitä se nyt noin vähästä itkee?” -tyyppisesti.
On tietenkin täysin epäreilua verrata minua vaikkapa Nelson Mandelaan, joka oli 27 vuotta vankilassa huomattavan huonoissa oloissa poliittisen toimintansa vuoksi. Saatikka Emma Goldmaniin, joka oli useampaan otteeseen vankilassa mm. ehkäisykirjallisuuden levittämisestä ja asepalvelukseen värväyksen estämisen suunnittelusta. Tai Liu Xiaoboon, joka tuomittiin 11 vuoden vankeusrangaistukseen kumouksellisesta toiminnasta vuonna 2009. Historiassa on pitkin vuosisatoja huomattavasti ihmisiä jotka ovat mielipiteensä julkistamisen takia joutuneet pakenemaan maastaan, vankilaan, työleireille, kidutetuksi, kiristetyksi, salamurhatuksi tai teloituskomppanian eteen, sähkötuoliin, giljotiiniin tai myrkkyruiskeelle.
En ole heidän kunniakkaassa joukossaan, sillä tietääkseni ainoastaan valtiovalta vehkeilee minua vastaan, ja sekin pienessä mittakaavassa. En ole saman tittelin arvoinen.
Silti, itse järjestelmä on tietenkin barbaarinen ja mieletön. YK:n ihmisoikeuskomitea kommentoi täysin asiallisesti Suomen siviilipalveluksen keston rikkovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta. [5] Se on ristiriidassa myös Suomen perustuslain kanssa asettaessaan kansalaiset eriarvoiseen asemaan lain edessä perustuen heidän sukupuoleensa tai uskonnolliseen katsantoonsa. Ne antimilitaristit, jotka eivät ole kutsuntojen piirissä, voivat vapaasti toimia mielipiteensä mukaan ilman pelkoa rangaistuksesta. Minä voin vapaasti kirjoittaa mielipiteitäni ilman pelkoa rangaistuksesta, kunhan en toimi niiden mukaisesti. Mikään tästä ei ole johdonmukaista.
Antimilitaristisen vakaumuksen toteuttamisen ei tulisi olla rikos.
- https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/sananvapaus/
- https://en.wikipedia.org/wiki/Prisoner_of_conscience
- Peter Benenson. “The Forgotten Prisoners”, The Observer, 28.4.1961
- Ladattavissa englanniksi osoitteesta https://www.amnesty.org/en/latest/research/2016/02/annual-report-201516/
- http://www.finland.eu/public/default.aspx?contentid=280892&contentlan=1&culture=fi-FI