Prosessi

Rikosseuraamuslaitoksella viivytellään, joten minulla menee vielä viikko-pari ennen kuin pääsen lusimaan. Käytetään tämä aika hyväksi päivitettämällä tietojasi, jotta ymmärtäisimme myöhemmin toisiamme kun puhutaan hieman käytännöstä irrotetuista asioista.

Aloitetaan keskustelemalla siitä, miten tähän päädyttiin. Yksi asia, josta olen koko jupakassa todella tyytyväinen on – myönnettäköön, hieman perverssin kuuloisesti – oikeusprosessin läpikäyminen.

Olen oppinut huomattavasti uutta oikeusjärjestelmämme käytännöistä ihan vain pyörähtämällä sen rattaiden läpi. Koska kieltäytymisprosessin esitykset sekä virallisissa lähteissä että ihmisten kertomissa ovat pääasiassa epäselkeitä, käykäämme se tässä läpi kohta kohdalta. Prosessi jakaantui kuuteen selvästi toisistaan poikkeavaan osaan, joiden välissä se palloili eri virastojen postilokeroissa ja paperipinoissa yhteensä noin 7 kuukautta:

  1. Rikos
  2. Rikosilmoitus & Kuulustelu
  3. Rikosseuraamuslaitoksen selvitys
  4. Syyteharkinta & Syyte
  5. Tuomio
  6. Täytäntöönpano

1. Rikos

Toisin kuin Josef K., tiesin mihin olin näppini pistänyt. Tein ensin Rikoksen. Lähetin viime heinäkuussa kirjeen Siviilipalveluskeskukseen. Teknisesti katsoen tämä oli tekemäni Rikos. Raha tai omaisuus ei vaihtanut taskuja, henkiä ei ole uhattu eikä valtion turvallisuutta ole vaarannettu (siitä myöhemmin). Ilmaisin vain rehellisimmän mielipiteeni siitä, ettei ole ihmisarvolle sopivaa lähteä juoksemaan pitkin Kainuun metsiä opettelemaan ihmisten tappamista ja tuhlata verorahoja pakotettuun larppaamiseen.

Alle viikko myöhemmin Siviilipalveluskeskuksesta soitettiin ja varmennettiin, että olin todella tehnyt Rikoksen ja olin tietoinen, mihin ryhdyn. Vastasin myöntävästi ja siirryimme vaiheeseen 2.

2. Rikosilmoitus & Kuulustelu

Välittömästi seuraavana päivänä Siviilipalveluskeskus teki kirjeestäni rikosilmoituksen. Pian tämän jälkeen (en muista tarkkaa päivää, enkä ole saanut nähdä kuulustelupöytäkirjaani) Suomen Poliisilta soitettiin. Poliisihenkilö ilmoitti, että keskustelumme nauhoitetaan, ja kysyi suostunko suorittamaan kuulustelun puhelimitse vai haluanko asian siirrettävän lähimmälle poliisiasemalleni, jossa voisin käydä kuulusteltavana. Tämähän oli hienoa! Sain itse valita minulle sopivimman palvelumuodon, kuin sote-uudistus olisi jo ollut totta! Suostuin palvelun nopeuttamisen nimissä puhelinkuulusteluun, jossa vuorosanani olivat lähinnä “kyyyllä, kyllä”. Kyllä lähetin kirjeen. Kyllä olen tietoinen että olen nyt rikollinen. Kyllä, mielelläni haluaisin valvontarangaistukseen. Lisäksi välitettiin jo suostumukseni asiani kirjalliseen käsittelyyn oikeudessa, jolloin minun ei edes tarvitse vaivautua itse paikalle Porvooseen kuulemaan, kun minut tuomitaan.

3. Rikosseuraamuslaitoksen selvitys

Koska paperilapun lähettämisestä lankeaa kohtalaisen lyhyt tuomio (tässä tapauksessa), se voidaan määrätä elektronisena valvontarangaistuksena (jonka käytännöistä taas lisää myöhemmin). Koska valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa on tukku ehtoja (lisää myöhemmin), tarvitsee syyttäjä selvityksen Rikosseuraamuslaitokselta (RISE). Kuten he itse sanovat:

— valvontarangaistus voidaan määrätä, mikäli sen voidaan katsoa edistävän rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä ja edesauttavan uusien rikosten ehkäisemistä.

En taida tässä olla riskiryhmässä. En oikein voi ainakaan kuvitella uusivani Rikostani.  Mutta RISE kuitenkin suuressa hyvyydessään otti asiani käsiteltäväkseen. Tai no, eihän se minun asiani ole, vaan Siviilipalveluskeskuksen.

Selvitykseen kuului minun tapauksessani kaksi käyntiä RISE:lla sekä kotitarkastus. Minuun otettiin yhteyttä ja sovittiin ensimmäiselle käynnille päivämäärä.

Kun pääsin odotushuoneesta… Se odotushuone! Taustalla soi Radio SuomiPOP tekosirpsakoine juontajineen, joiden keskustelussa vilisi laiskoja eufemismeja yhdynnästä todella iljettävissä asiayhteyksissä. Seinät olivat täynnä päin helvettiä suunniteltuja julisteita, joiden fonttivalikoima oli taattua MS Paint/WordArt -laatua. Niissä mainostettiin ex-linnakundeille tarkoitettua foorumia, vihanhallintakursseja (“Palaako pinna?”), Jeesusta ja… Ja se kaikki oli niin ylenkatseisesti kirjoitettu! Ihmekään jos rikokset uusiutuvat!

Anteeksi. Harhauduin aiheesta. Kun pääsin odotushuoneesta, reppuni otettiin säilöön ja käytiin uudestaan läpi perusasiat. Mitä valvontarangaistus tarkoittaa, mitä kriteerejä siihen on ja niin edespäin. Sitten siirryttiin kyselemään elämästäni: missä olen töissä, missä asun, mitä harrastan. Minulta kysyttiin kaikki kuviteltavissa oleva elämäntilanteeseeni liittyvä tieto, joka voisi vaikuttaa tuomion täytäntöönpanoon.

Toiseen tapaamiseen jouduin tuomaan työsopimuksestani sekä vuokrasopimuksestani kopion, sekä passittamaan kanssani samassa asunnossa asuvan henkilön allekirjoittamaan suostumuksensa järjestelyyn.

Muutamaa päivää myöhemmin RISE:n partio tuli tarkastamaan kotini. Liki ainoa kommentti, kun he ryskivät kengät jalassa sisään (!) oli “Lähinnä katsottiin, että tässä osoitteessa on asunto.” Se asunnon sopivuudesta. Tässä kai tulee tielle liki ainoastaan se, jos tuomittu voi jotenkin jatkaa rikollista elämäänsä kotoaan käsin (perheväkivaltaa tms.) – kriteeristö jäi minulle hieman epäselväksi

4. Syyteharkinta & Syyte

Paperini menivät eteenpäin syyttäjälle. Tästä valmisteluvaiheesta minulla ei ole mitään havaintoa, sillä minuun ei otettu välissä mitään yhteyttä. Meni muutama kuukausi, ennen kuin syyte tipahti postiluukusta soittopyynnön kanssa. Kävin allekirjoittamassa pari paperia käräjäoikeudessa Ruoholahdessa, jotka vahvistivat minun vastaanottaneen syytteen haastemieheltä. Lisäksi minun piti vahvistaa suostuvani kirjalliseen menettelyyn, sillä esitutkinnassa ilmoitettu suostumus ei ole riittävä. Sain myös samalla tietää käsittelypäivän.

Syytteessä itsessään minua kiehtoivat lähinnä sanavalinnat. Syyttäjä vaati henkilökohtaisesti minulle tuomiota: “Vaadin vastaajalle rangaistusta seuraavasta rikoksesta: 1. SIVIILIPALVELUKSESTA KIELTÄYTYMINEN – – Siviilipalveluslaki 74 § 1″. Lisäksi: “R. on tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen – – tai vankeusrangaistuksen sijasta valvontarangaistukseen mikäli siihen suostuu ja soveltuu.”  Tuon jälkimmäisen virkkeen sävyllinen inkonsistenssi – jopa pienoinen lauhtuminen loppuun tultaessa – on kaunis, jopa tietyllä tavalla runollinen.

“R on tunnustanut menettelyn esitutkinnassa.” Kiinnostavaa muuten, että rikosilmoitus on kirjallisissa todisteissa kieltäytymisilmoitukseni seurana.

5. Tuomio

Tuomari oli sanavalinnoissaan huomattavasti maltillisempi. Pari päivää tuomion julistamisen jälkeen sain kirjeen käräjäoikeudesta, ja minulla oli viikko aikaa valittaa tuomiosta ennen kuin se tuli lainvoimaiseksi. En valittanut. Tämä lähinnä aikataulullisista syistä.

6. Täytäntöönpano

Yli kuukausi tuomion lainvoimaisuuden jälkeen (juttu siirrettiin toimeenpanoon vasta, kun valitusaika meni umpeen) RISE:lta tuli vihdoin viesti. Koska en haluaisi istua koko kesää sisällä, soitin välittömästi Yhdyskuntaseuraamuslaitokseen. Sovimme ensimmäisen kolmesta alkutapaamisestamme, joissa käydään läpi käytäntöjä ja sovitaan joitain pelisääntöjä. Kun olemme saaneet paperit kuntoon, on aika pistää koru nilkkaan.

Prologi

Minut tuomittiin kuukausi sitten 173 vuorokauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä.

Tämä blogi ei ole päiväkirja. En tule keskittymään niksipirkkamaisesti vinkkeihin muille totaaleille, vaikken tulekaan kavahtamaan käytännön puolia.

Tämän blogin keskeinen kysymys on “miksi”. Tulen tekemään sekä intro- että eksospektiota, jotta saisin selville edes itselleni miksi joku lähtisi tähän – miksi minä lähdin tähän. Miksi rauhanaate? Miksi minua pidetään rikollisena ja mihin syyllistyin? Mikä on valvontarangaistuksen ja vankeusrangaistuksen välinen suhde ja miten se suhtautuu yhteiskunnan yleiseen rakennemuutokseen?

Tulen siis tekemään vaivalloisia teoreettisia rakennelmia. Taustavoiminani on kasa jonkin raskaan koneen musteeseen rouhimia ajatuksia, joita ovat kyhäilleet lähinnä kuolleet henkilöt, sekä 173 vuorokautta aikaa.

Tervetuloa.