Edellisestä tekstistä on kulunut monta turhaa hälytystä ja paljon täydellistä kyllästymistä valvontarangaistukseen ja sen käsittelyyn. Lukulistanikin on – ainakin toistaiseksi – siirtynyt pitkälti fiktioon, sillä eskapismi on aivan liian väheksytty keino käsitellä asioita hetkellisesti ja hakea uusia näkökulmia ja voimavaroja todellisuuden kohtaamiseksi.
Käsitellään nyt kuitenkin. Olen saanut lukea viime aikoina useita kommentteja, joiden keskeinen argumentti kuuluu seuraavasti:
Kirjoitat aseellisesti turvatun yhteiskunnan suojista, joka takaa myös mahdollisuutesi kieltäytyä asepalveluksesta
Olen yllättynyt kommentin esiintymisfrekvenssistä, sillä se on pohjimmiltaan todella typerä argumentti, joka vastustaa kaikkea muutosta ja kritiikkiä. Ja “kaikella” tarkoitan kaikkea.
Perimmäisenä motiivina mainitun argumentin heittämisessä on joko vastapuolen tekopyhyyden ja ristiriitaisuuden osoittaminen tai todellinen, mutta huonosti formuloitu huoli valtatyhjiöistä, jotka täyttyvät ihmisten ilmaisunvapautta tai materiaalisia oloja halveksuvilla valtiailla.
Pureudutaan ensiksi argumentin formaaliin sisältöön ja katsotaan vasta sitten, onko siinä jotain rehellistä kritiikkiä antimilitaristista ajattelua kohtaan.
Varsinainen rakenne on tuttu “kirjoitat kritiikkisi tietokoneella, joka on tehty kapitalismin alla! Shakkimatti ateistit!”. Sen ongelmallisuus tulee melko selvästi esiin jo pelkistyksissä ja parodioinnissa. Formaalisti muotoilu olisi: “mikäli haluaa kritisoida olemassa olevaa järjestelmää tai tapaa tehdä asioita käyttäen olemassaolevia keinoja, on tekopyhä.” On ilmeistä, miksi tämä kieltää kaiken muutoksen: jos on järjestelmän sisällä, sitä ei saa muuttaa siellä ollessaan tai sen tarjoamin välinein, vaan täytyy jättäytyä kokonaan kaiken olemassaolevan ulkopuolelle. Ulkopuoliset ovat tietenkin taas tunkeutujia ja valloittajia, jotka vain sotkeutuvat järjestelmän sisäpuolella oleviin asioihin, eivätkä voi tuntea sitä.
Mikäli mitään ympärillä olevaa ei saa käyttää olemassaolevan kritisoimiseen eivätkä ulkopuoliset saa puuttua olemassaolevaan asiantilaan, miten muutos on mahdollista? Se ei ole, eikä sitä halutakaan. Kommentin pohjamotivaationa on hiljentää vastapuoli, sillä asiaintila on kommentoijan mielestä oikein mallikkaasti, eikä sitä siis sovi kritisoida. Jo vastaaminen kritiikkiin on kritiikin kohteen (ts. ongelman) olemassaolon tiedostamista, joten on kannattavampaa vain syyttää kritiikin esittäjää epäkonstistentiksi ja tekopyhäksi.
Suhtaudutaan lopuksi hieman lempeämmin kommenttiin ja yrittäkäämme muotoilla se sisältämään jotain kritiikkiä antimilitaristista kantaa kohtaan. Olisiko “Mikäli meillä ei ole asevoimia turvaamassa yhteiskuntaamme, syntynyt valtatyhjiö houkuttelisi väistämättä jonkin hallitsijan paikalle riistämään luonnonvaramme ja orjuuttamaan meidät, eikä silloin ole tilaa myöskään aseistakieltäytyjille” parempi muotoilu? Kenties, sillä silloin pääsisimme käsittelemään toista yleistä kärkeä kommenteissa, nimittäin valtatyhjiöargumenttia. Ja se on tarpeeksi iso aihe omaan tekstiinsä.
TJ 64
