Olen ollut vapaana tasan kuukauden. Olen päässyt hengittämään ilmaa ja matkailemaan ilman huolta aikatauluista. Olen juonut ja juhlinut. Olen ajatellut ja keskustellut normaalien piirieni ulkopuolelta tulevien ihmisten kanssa; satunnaisten, tuntemattomien, mielenkiintoisten ja mielenkiinnottomien ihmisten kanssa. Olen juonut väljähtynyttä kaljaa katukiveyksellä puhuen yliopistojen rahoituspolitiikasta ja ilmastonmuutoksen suhteesta eksistentialismiin. Olen eksynyt Latviassa. Olen kiivennyt vuorelle. Olen liftannut moottoripyörän kyytiin ja ylittänyt Puolan päivässä ilman rahaa. Asiat ovat hyvin.
Mikä muuttui vankeuteni aikana?
En osaa sanoa tarkalleen, miten vankeus vaikutti kotisuhteeseeni. Vankeuden aikana se tuntui muuttuvan hieman, ja kodille muodostui kaksoisrooli turvallisena tyrmänä. Toisaalta uskoisin matkailun muuttaneen tätä suhdetta hieman. Töihin lähteminen maanantaiaamuna oli hieman hermostuttavaa, mutten miettinyt niinkään että minun pitäisi olla töissä jonain tiettynä kellonlyömänä enkä herännyt paniikissa seitsemältä, kuten olisin uskonut käyvän. Lähinnä hermostuneisuus johtui lomasta ja mahdollisesta ylivyöryvästä työmäärästä, joka odottaa minua toimistolla. En ole vähään aikaan katsonut kelloa pakonomaisesti asunnoista lähtiessäni tai kiirehtinyt paikasta toiseen nauttimatta tilasta. Ehkä suhtautumiseni aikatauluihin on hieman kammoksuvampi mutta samalla kunnioittavampi kuin ennen.
Mielipiteeni kehittyivät. Tutustuin itselleni ennestään tuntemattomaan kirjallisuuteen ja kykenin muodostamaan uusia, huomattavasti parannettuja kantoja totaalikieltäytymiseen liittyvistä seikoista. Tuomio ei pehmentänyt minua, vaan paremminkin muokkasi mielipiteitäni radikaalimpaan suuntaan, kuten oikeastaan saattaakin olettaa.
Opin teorian ohella tuomion aikana erinäisiä asioita tilasta. Päädyin kokemaan ensi kädessä vapaan liikkuvuuden arvon ja kaupunkitilan mahdollisuudet ja sitä kohtaavat uhkat, ja arvostamaan vapaita, epäkaupallisia sosiaalisia tiloja entistä enemmän. Opin rankaisemisesta ja ehkä kykenen torjumaan käytännössä vastaavanlaisten rakenteiden vaikuttamisen itseeni jossain määrin.
Kannattiko?
Todellakin. Elämä on pääasiassa melko puuduttavaa rutiinien toistamista, eikä totaalikieltäytyminen sinällään eroa siitä liikaa. Se kuitenkin tarjoaa edes pienen pienen mahdollisuuden yrittää vaikuttaa johonkin puhumalla asiasta ja olemalla edes pienenä kiusallisena merkintänä tilastoissa. En ole ainoa, enkä tule olemaan viimeinen totaalikieltäytyjä.
Lisäksi on hienoa aloittaa anekdootti sillä, että “kun olin valvontarangaistuksessa…” ja nähdä ihmisten ilmeiden kirjo hämmästyksen ja järkytyksen sekaisesta . Tällöin saa paitsi mielenkiintoista keskusteltavaa, pääsee myös viemään keskustelua suotuisille raiteille
Rangaistuksen aikana haaveilin satunnaisesti vapaudesta ja aikatauluttomuudesta. Muistelin, miltä tuntuu istua viinilasi kädessä kalliolla lukemassa romaania ja matkustaa vapaasti paikasta toiseen ilman kiirettä tai pysähtyä jossain satunnaisessa antikvariaatissa selaamaan vanhoja opuksia. Tiedostan kuitenkin samalla, että tämä kuva vapaudesta on osittain kulttuurimme minuun markkeeraamaa. Meihin iskostetaan haluja, joita tietyt kulutushyödykkeet sitten saapuvat täyttämään jättäen jäljelle kuitenkin lievän tunteen siitä, ettei tämä kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä halusin. Me emme oikeasti tiedä, mitä haluamme.
Mitä nyt?
Vaikka tämä blogi loppuu, asiat eivät lopu tähän.
Ensinnäkin minulta jäi useita aspekteja rangaistuksesta ja totaalikieltäytymisestä käsittelemättä, joihin olin suunnitellut pureutuvani, mutten vain yksinkertaisesti löytänyt aikaa tehdä riittävää taustatyötä tai kirjoittaa itseäni miellyttävää tekstiä. Ehkä kirjoitan niistä joskus, mutta jollekin toiselle alustalle. Tällä blogilla oli aikansa ja tilanteensa, ja tilanne on nyt mennyt ohi.
Kaikki ne rakenteet, joita olen pyrkinyt kritisoimaan tässä blogissa ovat edelleen pystyssä. Niitä vastaan kamppaillaan edelleen ja pyrin osallistumaan kamppailuun entistä aktiivisemmin; etsimään itselleni sopivaa roolia ja tapaa työskennellä paremman yhteiskunnan eteen.